Ranskalainen Intouchables-elokuva oli ehkä viimeinen elokuva-vaihtoehto, jonka olisin valinnut katsottavaksi. Mahdollisuus kuitenkin tarjoutui lähteä katsomaan tämä kyseinen palkittu ja menestystä niittänyt elokuva, joten miksipä ei. En olisi uskonut, että elokuva olisi ollut yksi parhaimmista elokuvista, jonka olen katsonut.
Intouchables kertoo Philippestä, joka halvaantui kaulasta alaspäin liitovarjo-onnettomuudessa ja hänen avustajastaan, Drissistä. Driss on raavas, Senegalista Ranskaan muuttanut huligaani, joka ei edes hakenut Philippen avustajaksi. Philippe pitää Drissin raa’asta asenteesta ja etenkin siitä, ettei Driss sääli häntä halvauksen vuoksi. Philippe tavallaan pelastaa Drissin, sillä hän on juuri menettänyt asuinpaikkansa. Driss muuttaa Philippen luokse isoon lukaaliin, jossa soi Vivaldi ja muut klassilliset musiikkinerot.
Elokuva on samalla sydäntä riipaiseva sekä hulvaton. Drissin lohkaisemat vitsit Philippestä ja hänen kunnostaan ovat hupaisia, mutta eivät kuitenkaan loukkaavia. Joka kohtauksessa saa nauraa itsensä kipeäksi, mutta elokuvan lopussa kyyneleet kohoavat silmiin vain elokuvan koskettavasta lopusta. Omar Sy on täydellinen valinta Drissin rooliin ja eikä ihme, että hän voittikin César-palkinnon parhaasta miespääosasta. Hän on sanoinkuvaamattoman hyvä ja eläytyy rooliinsa loistavasti. Myös François Cluzet, joka esittää elokuvan Philippeä, onnistui kunnialla.
The Intouchables on ehdottomasti näkemisen arvoinen elokuva, sillä se tuo erilaista näkemystä ihmisille. Minä ainakin olen tottunut katsomaan pelkkiä amerikkalaisia elokuvia ja tämä olikin ensimmäinen ranskalainen elokuva, jonka olen nähnyt. Elokuva teki minuun suuren vaikutuksen ja vielä suuremman vaikutuksen teki se, että elokuva perustuu tositarinaan. Elokuvan lopussa näytettiin oikeat henkilöt, joihin elokuva perustuu, ja se oli täydellinen lopetus elokuvalle.
Jasmin Saarijärvi
