Haastattelussa: Näkökulma eläinsuojelukysymyksiin

Eläinsuojeluasiat ovat arkipäiväisiä ja koko ajan pinnalla. Joskus ihmisten puheista kuultaa läpi epätietoisuus asiasta eikä ihan tiedetä miten itse voisi vaikuttaa eläinten hyvinvointiin pienelläkin panostuksella. Monelle sana ”eläinsuojelu” aiheuttaa mielikuvan, jossa eläinaktivistit heittävät punaista maalia turkkien päälle. Tunnustan itsenikin kuuluvan tähän kyseiseen ihmisryhmään. Tai ainakin kuuluin, kunnes haastattelin asian tiimoilta omistautunutta eläinsuojelijaa. Tamperelainen hammashoitaja Anne Laamanen, 28, vastasi esittämiini kysymyksiin eläinsuojelusta ja hän painottaa, että eläinten hyvinvoinnin edistämisessä tieto on kaiken perusta.

Mikä sai sinut toimimaan eläinsuojelun parissa? Miksi eläinsuojelu on sinulle lähellä sydäntä?

"Eläimet ovat aina olleet minulle hyvin tärkeitä, haluan auttaa ja olla mukana edistämässä eläinten hyvinvointia. Lapsena minulla oli koira, hamsteri ja kaloja, joten rakkaus eläimiin alkoi jo lapsena. Tällä hetkellä minulla on kaksi koiraa."

Kerro vähän, mitä itse konkreettisesti teet eläinten hyväksi.
"Teen vapaaehtoistyötä eläinten hyväksi, kuulun Suomen Eläinsuojeluyhdistykseen (SEY) ja Rescue-yhdistys Kulkureihin. Lisäksi osallistun eri tapahtumiin, joissa kerätään varoja eläinten hyväksi. Saan sähköpostilla erilaisia tehtäviä, joihin eläinsuojeluyhdistys tarvitsee apua. Minulla on myös kummikoira Romaniasta, nimeltä Benjamin. Lahjoitan Benjaminille tavaroita tai ostan kaupasta ruokaa ja lähetän Romaniaan. Annan myös aina tietyn summan rahaa kuukaudessa, joka käytetään esimerkiksi Benjaminin eläinlääkärikuluihin. Vastineeksi saan Benjaminin kuulumisia sähköpostilla."

Entä miten muut voisivat auttaa eläimiä? Mitä eri keinoja on olemassa?
"Jokainen voi osallistua eläinten auttamiseen. Voi leipoa tai tehdä käsitöitä myyjäisiin, joiden tuotto menee eläinten hyväksi. Tapahtumiin osallistumalla ja liittymällä johonkin yhdistykseen voi auttaa suuresti. Voi myös ottaa kummikoiran niin kuin minä ja siten auttaa myös eri maissa eläviä koiria. Vanhoja petejä ja tavaroita ei kannata heittää roskiin vaan ne voi lahjoittaa eläimille. Yhdistysten tuotteita ostamalla voi auttaa helposti. Hyvä auttamiskeino on myös se, että tarjoaa kodittomalle eläimelle kodin tai toimii tilapäiskotina kodittomalle eläimelle. Lisäksi voi liittyä Sharewoodiin, joka on suomalainen yhteisömedia, jossa ohjaat rahaa valitsemallesi avustuskohteelle mainosrahoitteisesti. Itse et varsinaisesti maksa mitään. Eli palvelussa klikkaillaan mainoksia ja siten autetaan eri yhdistyksiä."

Miten Suomessa on mielestäsi hoidettu eläinsuojeluasioita? Onko viime aikoina saavutettu jotain merkittävää?

"Minusta on hienoa kuulua yhdistykseen, joka pyrkii vaikuttamaan eläimiä koskevaan lainsäädäntöön ja päätöksentekoon sekä yleiseen mielipiteeseen. SEY antaa lausuntoja, neuvottelee ja pitää tiivistä yhteyttä päättäjiin. Tämän lisäksi se osallistuu eläinsuojelun edustajana työryhmiin ja neuvottelukuntiin. SEY on arvostettu ja asiantunteva yhteistyökumppani. Yhdistykset järjestävät myös leikkaus-, rokotus-, ja tunnistusmerkintäkampanjoita. Varainkeruutempaukset, ruokakeräykset ja monet muut tapahtumat kuuluvat myös yhdistysten toimialaan.

Merkittävin viime aikoina saavutettu tavoite on Turkistarhaton Suomi-kampanja. Eläinsuojeluliitto Animalian, Luonto-liiton, Oikeutta eläimille-yhdistyksen ja SEY:n yhteistyössä keräämä kansalaisaloite turkistarhauksen lakkauttamiseksi etenee tänä vuonna eduskuntaan. Allekirjoituslomakkeita järjestöt keräsivät toreilla, tapahtumissa ja yhteistyökumppaneidensa tiloissa toukokuusta marraskuuhun. Itse olin myös mukana erilaisissa tapahtumissa keräämässä nimiä kyseiseen kansalaisaloitteeseen ja järjestin keräyspisteen klubille. Kirjoitin myös Aamulehden mielipideosastolle kirjoituksen asiasta."

Annen mielipidekirjoitus "Turkki on eläimen oma" (Aamulehti 15.6.2012) pureutui suoraan turkistarhauksen raadollisuuteen ja eläinten kaltoin kohtelemiseen. Kirjoituksessa hän vetosi ihmisiin, jotta he kirjoittaisivat kansalaisaloitteen turkistarhauksen kieltämiseksi.

"Turkiseläinten häkkitarhaus ei anna eläimille mahdollisuutta lajille ominaiseen käyttäytymiseen, minkit eivät voi uida tai ketut kaivaa maata. Fakta on se, että turkiseläin viettää koko elämänsä stressaantuneena verkkopohjaisessa häkissä, joka on vähän suurempi kuin eläimen oma pituus kuonosta hännän päähään."

Anne sanoo, että Suomessa tehdään jatkuvasti työtä eläinten hyväksi ja paljon on saavutettu, mutta tehtävää on vielä myös paljon jäljellä.

Jasmin Saarijärvi

Kolumni: Twitter, Instagram, Facebook vai kaikki?

Tavalliseen tapaan istuin tänään aamukahdeksan bussissa kuulokkeet korvilla menossa kouluun. Oikeassa kädessäni oli vieläkin uuden tuntuinen Samsung Galaxy S3, joka on tärkein linkkini sosiaalisen median maailmaan. Olen joutunut eräänlaiseen kierteeseen tämän uuden, hienon älypuhelimeni kanssa. Istuessani bussissa "check-innaan" itseni Foursquaressa paikkaan TKL bussi 28, minkä jälkeen selailen Instagramin uudet kuvat. Seuraavaksi vuorossa ovat sähköposti ja Facebook. Viimeisenä kuitenkin on vuorossa Twitter, sillä siihen kuluu eniten aikaa. Kun olen selaillut kaikki edellä mainitut, aloitan kierteen uudelleen siinä toivossa, että jotain uutta olisi luettavissa. Kierteeni pysähtyy yleensä siihen, että juoksen bussista viimeisenä ulos juuri ennen kuin kuljettaja ehtii sulkea ovet.

Mutta mikä on se juju, että jää vain selailemaan Twitteriä, Facebookia ja muita sosiaalisen median lähteitä ja siinä ohessa kadottaa kokonaan oman ajantajunsa? Onko se hyvä asia? Omassa tapauksessani se on. En lue oikeastaan yhtään kirjoja enkä lehtiäkään sen enempää. Jos katsotaan asiaa hieman tarkemmin, kyllähän minä luen paljon lehtiä ja kirjoja. Twitteristä luen kaikki Aamulehden ja Iltasanomien ajankohtaiset uutiset. Kirjoja luen sekä puhelimellani että iPod touchillani. Aikaisemmin pidin lehtien lukemista vastenmielisenä ja tylsänä, joten en edes huomannut lukevani lehtiä sähköisesti.
Henkilökohtaisesti olen kuullut monesta suunnasta, kuinka on huono tuijottaa koko ajan puhelinta ja leikkiä sillä. Olen aika varma tai oikeastaan todellakin vakuuttunut siitä, että jos minulla olisi Aamulehden paperiversio koko ajan edessäni ja lukisin sitä, minulle ei sanottaisi asiasta. Onko sillä väliä, luenko Aamulehden uutisia puhelimellani vai paperisesta lehdestä? Kyseessä ovat kuitenkin samat uutiset. Jotkut ihmiset, kuten minä, eivät pysty syventymään tarinoihin ja uutisiin yhtä hyvin lukiessaan konkreettista kirjaa. Kun kyseiset ihmiset ovat löytäneet toisen keinon syventyä samoihin tarinoihin ja teksteihin kuin konkreettisia kirjoja lukevat ihmiset, eikö heille pitäisi suoda rauha lukea uutisia niin kuin he haluavat? Ihminen saa saman sivistyksen vaikka lukeekin euron kriisistä Aamulehden nettisivuilta paperisen version sijasta.

Tosiasiahan on se, että kukaan ei voi välttyä sosiaalisen median voimalta. Ei edes tekniikkavastainen äitini ole pystynyt suojautumaan, vaikka hän ei suostukaan sitä myöntämään. Tämän vuoksi otsikkoni on "Twitter, Instagram, Facebook vai kaikki?" eikä "Twitter, Instagram, Facebook vai ei mikään?". Sosiaalinen media tavoittaa kaikki ja sitä kannattaa hyödyntää.

Jasmin Saarijärvi