Suomalaiset ja ranskalaiset juuret, miten niiden yhdistäminen onnistuu?

Melissa Virtanen, 17, on sekä suomalainen että ranskalainen opiskelija, joka asuu tällä hetkellä Tampereella. Hänellä on kaksoiskansalaisuus ja Ranskan kansalaisuuden hän on saanut suvun kautta, sillä hänen äidinäitinsä on täysin ranskalainen. Hänen äitinsä on puoliksi ranskalainen ja puoliksi suomalainen, mutta hänen isänsä on kokonaan suomalainen. ”Melkein koko ranskalainen sukuni asuu Suomessa ja vain yksi äitini veljistä perheineen asuu Pariisissa. Minulla on siellä myös muita kaukaisia sukulaisia”, kertoo Melissa. Vahvat ranskalaiset juuret johtavat kauas vanhempien päätökseen lähteä ulkomaille. He muuttivat Crozet-nimiseen kylään Ranskaan Melissan ollessa 1-vuotias ja hänen siskonsa ollessa 3-vuotias. Hänen isänsä sai töitä Genevestä, Sveitsistä, joka sijaitsee vain kymmenen kilometrin päässä Crozetista.

Suomen koulusysteemi oli yksi merkittävä syy perheen Suomeen palaamiseen, mutta Melissa ehti käydä koulua Ranskassa muutaman vuoden. Melissan vanhemmat halusivat lapsilleen hyvän pohjan koulutukselle, sillä koulunkäynti on Ranskassa hyvin toisenlaista kuin Suomessa. Toinen syy paluuseen oli Melissan isän työsuhteen loppuminen, mutta hän saikin vakituisen paikan CERNistä. Tämän vuoksi hän matkusti Suomi-Ranska/Sveitsi-väliä kolmen vuoden ajan.

Ranskalaisuus näkyy Melissan elämässä eniten hänen ajattelutavoissaan ja ihmissuhteissaan. ”Ruokakulttuurin tärkeys vaikuttaa myös suuresti elämääni. Perheen ja ystävien kanssa syöminen, keskustelut ruokailun ohessa ja ruuan valmistaminen ovat minulle tärkeitä”, sanoo Melissa. Hän tapaa ranskalaisia sukulaisiaan säännöllisesti erilaisissa juhlissa. Melissa kertoo myös, että hän laskee laskut aina päässään ranskaksi. Hänen on myös helpompi lukea ranskankielisiä kirjoja kuin suomalaisia. Arjessa ranskalaisuus näkyy myös siten, että hän katsoo ranskalaisia televisiokanavia. Hän seuraa Ranskassa tapahtuvia asioita samalla tavoin kuin Suomen tapahtumia, mutta jos Ranska ja Suomi ovat vastakkain jossain pelissä, hän ei osaa valita puolta.

Melissa kertoo, että merkittävin ero suomalaisen ja ranskalaisen kulttuurin välillä on ranskalaisten tapakulttuuri. ”Ihmiset tervehtivät, ventovieraat keskustelevat esimerkiksi hisseissä tai busseissa ja käytöstavat yleensäkin ovat tärkeitä”, kertoo Melissa. Hänen mielestään Suomi on kuitenkin muuttunut kansainvälisemmäksi maaksi ja ihmiset ovat sosiaalisempia kuin aikaisemmin. Ranskassa on myös tavallista vain poiketa käymään kaverilla ilmoittamatta, mutta Suomessa tulosta yleensä ilmoitetaan etukäteen. Kulttuurieroja löytyy myös lisää, sillä Ranskassa oleellisinta on toisen näkeminen eikä se, että koti on siivottu vieraita varten.

Melissan perhe vierailee Ranskassa noin puolentoista vuoden välein, erityisesti heidän vanhalla kotiseudullaan. He ovat aina tervetulleita kylään, sillä heillä on siellä todella läheisiä ystäviä ja perhetuttavia. Melissalla itsellään asuu Ranskassa pari läheistä ystävää ja hän pitää heihin tiivisti yhteyttä Facebookin, Skypen tai sähköpostin kautta.”Aiemmin, kun en vielä Facebookissa ollut, vaihtelimme ystävien kanssa kuulumiset perinteisesti kirjeitse”, sanoo Melissa.

Ranskassa tai Sveitsissä opiskelu on Melissalla vahvasti suunnitelmissa. Mieluiten hän haluaisi muuttaa entisen kotiseutunsa lähelle. Hän kertoo kuitenkin, jos hän viettäisikin opiskeluajat muualla, hän aikoo silti muuttaa sinne jonain päivänä takaisin. Ranska houkuttelee, sillä hän tuntee olevansa enemmän ranskalainen kuin suomalainen. Vahvat ranskalaiset juuret ja siellä asuminen ovat yksi painava syy. Myös Melissan käyttäytyminen sosiaalisissa tilanteissa ja ulkoinen olemus vaikuttavat.

Jasmin Saarijärvi

Kullanarvoinen tilaisuus kansainvälistyä

Saimme mahdollisuuden vierailla HI12-kurssin kanssa Helsingissä Fulbright Centerissä, mikä oli erittäin hyvä tilaisuus saada tietoa ulkomailla opiskelusta ja mahdollisista stipendeistä. Fulbright Center haluaa edistää suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymistä. Se tarjoaa akateemista vaihtoa Pohjois-Amerikan ja Suomen välillä, mutta myös Kanada lukeutuu organisaation yhteistyökumppaneihin. Organisaation tehtävänä on myös tiedottaa kansainvälisistä kieli- ja tasotesteistä ja neuvoa kansainväliseen opiskeluun liittyvissä asioissa.

Meidät otettiin vastaan innokkaasti ja paikalla olivat myös amerikkalaiset stipendiaatit Rob Davis, Nancy O’Neill ja Olivia Jamandre. Fulbright Centerin apulaisjohtaja Johanna Lahti kertoi meille Fulbright Centerin toiminnasta diaesityksen avulla, mutta hän kertoi myös todella paljon yleisistä Yhdysvalloissa opiskeluun liittyvistä asioista. Paikalla olleet stipendiaatit jakoivat omia kokemuksiaan Yhdysvalloissa opiskelusta ja siitä, miten he olivat päätyneet Suomeen. Meille kerrottiin amerikkalaisesta koulujärjestelmästä ja hakeminen korkeakoulutukseen Yhdysvaltoihin esiteltiin myös. Koulun valintaan annettiin hyviä ohjeita, sillä Yhdysvalloissa korkeakouluja on lukuisia.

Fulbright Centerissä käynti oli todellakin hyödyllinen eikä ulkomaille opiskelemaan hakeminen vaikuta enää niin kaukaiselta. On hyvä tietää, että on tällainen organisaatio, joka on valmis vastaamaan kysymyksiin ja auttamaan kansainväliseen opiskeluun liittyvissä asioissa. Myös stipendivaihtoehdot olivat houkuttelevia ja osaa niistä voikin hakea jo suoraan lukiosta valmistuttua. Lisää Fulbright Centerin toiminnasta löytyy osoitteesta http://www.fulbright.fi/fi

Jasmin Saarijärvi